Surutyön ammattilainen: ”Ei surusta tarvitse päästä kokonaan eroon”




”Surun pituudesta ei anneta pisteitä”

Tani tietää monien surevien kokevan painetta siitä, että heidän odotetaan jatkavan elämää entiseen tapaan, usein melko nopeasti. Kannustukseksi tarkoitetut sanat voivat tuntua ikäviltä.

”Herkästi sanotaan jo muutaman kuukauden päästä, että nyt jatkat elämää. Jos on menettänyt vaikka oman lapsensa tai muun rakkaansa, on kauhea ajatus, että pitäisi yrittää olla pirteä. Siitä toipuminen vaatii aikaa. Meillä Syöpäyhdistyksen vertaistukiryhmissä moni sanoo, että on ihana nähdä, miten pitkään joku toinenkin voi surra.”

Kertooko surun jatkuminen pitkään sitten siitä, kuinka rakkaan ihmisen on menettänyt? Tanin mielestä ei.

”Siihen vaikuttaa enemmänkin, millainen ihminen itse on. Sillä ei anneta mitään pisteitä, kuinka kauan suree.”

Tärkeintä on osata antaa anteeksi

Tani tietää, että yleensä jokaiselle tulee onneksi jossain vaiheessa se hetki, jolloin ei herääkään aamulla enää kauheaan ahdistukseen tai suureen ikävään.

”Se ei tarkoita, että olisi lopettanut rakastamasta. Voi vain alkaa nähdä ilon pilkahduksia uudestaan. Iloita siitä, että ystävä ottaa yhteyttä, että aurinko paistaa.”

Entä jos oma tai toisen suru ei osoita mitään hälvenemisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin? Minna Tani arvelee, että silloin ihmisen elämässä tai mielessä on jotain, joka estää surutyön pääsemistä oikeasti edes alkamaan.

”Taustalla voi olla mutkia, joita elämässä on ollut, ehkä menetetyn ihmisen kanssa. Ei ole puhuttu asioista aikanaan. Tai on jäänyt joku riita päälle. Se voi pitää kiinni surussa.”

Yksi tärkeimpiä asioita toipumisessa on, että osaa antaa anteeksi itselleen.

Asioiden selvittäminen voi olla hankalaa, kun toista osapuolta ei enää ole.

”Silloin pitäisi vain jotenkin päästä asian yli. Joko omissa ajatuksissa tai ammattiauttajan avulla.”

Aina ole kyse ristiriidoista. Ei tarvita pahasti solmuuntuneita, tulehtuneita ihmissuhteita, jotta surussa olisi paljon raskasta. Minna Tani on nähnyt, kuinka usein surevalle on tavallista tuntea myös kielteisiä tunteita.

”Eihän mikään suhde ole pelkkää auringonpaistetta, ja etenkin vanhemman ja lapsen välillä on usein ehditty ottaa yhteen. Ehkä yksi suurimpia asioita toipumisessa onkin se, että osaa antaa anteeksi itselleen. Ajatella, että silloin oli vain sellainen tilanne, ja niitä vain kuuluu elämään. Pitää päästä katkeruuden ja syyllisyyden tunteista.”

Syöpäyhdistyksen tapaamisissa näitä tunteita käsitellään. Tanin mielestä itseen ja ihmissuhteeseen liittyvät kielteisetkin tunteet on tärkeä nostaa esiin.

”Suru on tavallaan kasa tunteita. Päällimmäisenä on paljon ikäviä, mutta kasan alla on myös hyviä tunteita. Jossain vaiheessa ne pääsevät esiin.”