Karvosen kaava: Sykereservi X teho (%) + leposyke
Maksimisyke on 205 – 1/2 x ikä, eli minun, 27 -vuotiaan, arvioitu maksimisyke on noin 192. Sykereservini on siis 192-48=144.
Laskennallinen aerobinen ja anaerobinen kynnys saadaan siis seuraavalla tavalla.
Minun laskennallinen aerobinen kynnykseni olisi siis (192 – 48) x 0,7 + 48 eli 150. Anaerobinen kynnykseni on puolestaan (192 – 48) x 0,9 + 48 eli 178. Juoksumatolla tehdyssä kynnysmäärityksessä minulle on saatu aerobiseksi kynnykseksi 158 ja anaerobiseksi kynnykseksi 178, eli laskennallinen arvo aerobisen kynnyksen kohdalla heittää hieman, mutta anaerobinen kynnys on täsmälleen sama kuin laktaattien perusteella tehdyssä kynnystestissä.
Sykerajojen soveltaminen harjoittelussa
Miten sitten sovellamme määriteltyjä sykealueita? Peruskuntoharjoittelun tulee tapahtua aerobisen kynnyksen alapuolella, pitkien lenkkien mielellään aika kaukana aerobisesta kynnyksestä. Käytänpä esimerkkinä itseäni: jos aerobinen kynnykseni on 158, juoksen pitkät lenkit 130:n sykkeellä ja vähän lyhemmät peruskuntolenkit noin 140 keskisykkeellä.
”Kestävyysurheilijan harjoittelusta tulisi olla 70-80% peruskestävyyttä eli PALJON.”
